Joka aamu kello soi tasan kymmentä yli kuusi, veskin ja aamupalan jälkeen suuntaan töihin. Oon siis koulun työssäharjottelussa vanhusten keskuksessa. Harjottelu kestää sen viisi viikkoa, perjantaina tulee kaksi viikkoa täytee jeejee! Viihdyn mun osastolla tosi hyvin, oon onnekkas että oon saanut niin hyvän ja mukavan ohjaajaan jonka kanssa on kiva tehdä töitä. Oon omasta mielestäni päässyt hyvin mukaan päivärytmiin joka oli yksi tavoitteistani. Töitä saa tehä aika paljon päivän aikana mutta sen sitten näkee työpäivän jälkeen kun tekis mieli vaan nukkua ja nukkua..
Se tunne kun oot tullu taas siihen tulokseen ettei koulussasi kulje asiat, se on tosi ahdistavaa! Eli siiis kun mun ja kaisan ois tarkotus lähtee ens keväänä kansainvälisyysmatkalle ja ollaan ensisijaisesti ajateltu Afrikkaa, mutta ei mikään toimi. Se että oot kuitenkin tehny ite aika paljon edistyksen eteen asioita, eikä rokotteita voi ottaa ennen varmaan päätöstä. Mutta missä varma päätös? Se että ollaan katottu lentoja, ja nyt maksaisi kaksi henkilöä esimerksi Namibiaan noin 1800e, mitä koulu ja me voitettais siinä ois se että rahaa säästyisi. Että saisi tosissaan matkat maksettua ja jäis rahaa vähän yli. Mutta ei niin ei, ei voi muuta kun vaan odottaa "ennen kun olemme täysin varmoja" eli ette koskaan. Väsymys ja stressi valtaa mua nyt, mutta en anna sen häiritä tietenkään huomista työpäivää.
Eilen käytiin töiden jälkeen syömässä keskustassa ja nappasee parit kuvat, väsymys pukkaa joten tähän on hyvä lopettaa tää kirjoittelu.
Ensi kertaan sydämmellä; iina
