LUNA

Mulla alko viime viikon maanantaina uusi työharjottelu paikka, kehitysvammaisten ryhmäkodissa. Aluksi mietin että miten pääseen siihen ihan uuteen maailmaan mukaan. Vaikka olin ollut vasta muutaman päivän. Pikku hiljaa ajattelin että pakko vaan alkaa tekemään itsenäisemmin töitä vaikka oli ensimmäin viikko vasta takana. Kuitenkin tänään tajusin sen miten mahtavaa tehdä tollaisessa paikassa töitä. Nyt voin sanoa että oon päässyt paljon paremmin mukaan päivärytmiin. Oon iloinen. Tajusin myös sen tänään että tää on se työ mitä haluan tehdä. Enkä kadu päiväkään että hain tuohon kouluun joskus. Tää koulutus saa mua motivoimaan pysymään positiiviempana, pienetkin asiat työpaikalla saa mut helposti hyvälle tuulelle. Sit on kans pieniäkin asioita jotka saattaa mietityttää pitkän aikaa.
Nyt sen ymmärtää parhaiten kun omalle kohdalle osuu tää työmaailmassa säästäminen. Tosi ärsyttävää kun viimeinen asia mistä pitäis säästää on hoitoalan paikat. Ryhmäkodit, sairaalat jne. Ihan naurettavaa.
Lähdin perjantaina käymään lohjalla Ennan luona, suunnittelemaan tammikuussa tulevia häitä. Saatiin tosi hyvin suunniteltua ja vitsit käytiin kans syömässä niiin hyvässä intialaisessa ravintolassa. Ihan huippu, en muista nimeä mutta kai se lohjan ainut intilainen on.

see y soon; Iina 

wish me luck guys!

Oon tosi usein miettiny et mitä kaikkea haluun tehdä mun elämäni aikana, täytän ens tammikuussa kaksikymmentä. Se luku on loppupeleissä pieni, mutta mulle se tuntuu niin suurelta. Jotenkin sen jälkeen se luku nousee niin hitsin nopeesti. Kun muistan nuorempana odotin aina et jee täytän kohta neljätoista. Vaikka nuorempana tuntu että aktiivitteettejä oli kymmenen kertaa enemmän kun nykypäivänä.

Sitä kun taas miettii niin loppupeleissä päivät menee nopeemmin kun on koulua ja töitä yms. Odotan tällä hetkellä eniten sitä että saisin tuolta koulusta paperit ja voin lähtee joko jatko opiskelemaan tai sitten tekemään töitä ulkomaille. 

Haluisin tällähetkellä kouluttautua toimintaterapeutiksi, se olisi jotenkin kiinnostavin juttu tällähetkellä. En tosin tiedä mahtaako se muuttua tän seuraavan vuoden aikana.
 Pienenä ajattelin kohdatasseni päivittäin rasistisia juttuja, ajattelin ehkä tulevaisuudessa nää ihmiset on sujut mun kanssa sekä mun ihonvärin kanssa.(tottakai se vaikuttaa asiaan että oon asunut paikkakunnilla missä olen ollut ainut musta.) Mutta miksei musta vieläkään tunnu että ollaan sujut?Muutosta on tulossa, mutta töitä on vielä tuhannesti tehtävänä tän asian suhteen. Ennakkoluuloja kuulukin olla, mut ei liikaa. Ja niistä kuuluu ottaa selvää jollei tiedä. En myöskään tiedä haluanko kasvattaa lapsiani täällä, ilmainen peruskoulu, jokseenkin ilmainen terveydenhuolto.. Mutta mun mielestä se ei kata sitä että on niin hehkuttavan hyvä maa asua. Joka paikassa on enemmän tai vähemmän vaarallista, tottakai on rauhallisempi maita missä on turvallisempi olla. Tärkeintä mulle kuitenkin on se että mä viihdyn siellä, positiivisempi ja lämpimämpiä ihmisiä. Sellaisessa yhteisössä mä haluaisin asua ja kasvattaa tulevaisuudessa lapseni. Siinä voi mennä vaikka kymmenen vuotta että löydän sen oikean paikan mihin haluan asettua ja hymyillä.
Mua ei tällähetkellä pidätä mikään miksen voisi lähteä (valmistumiseni jälkeen) katsomaan uutta maata, kulttuuria sekä uusia ihmisiä. Tottakai jokaisessa maassa tulee niitä omia ristiriitoja itsensä kanssa mutta sehän kuuluu elämään. Tällähetkellä niitä kysymyksiä tulee liikaa päähän, joihon saan harvoin mitään vastauksia.
Olen puhunut, nyt muutama kuva loppuun sieltä sun täältä.

next time; iina

AMSTERDAM

Heipparallaan! Vihdoin pääsen tänne asti päivittämään mun damin reissua. Elikkäs lento lähti perjantaina 29. syyskuuta, kello kahdensan aamulla. Odotin tätä viikonloppu reissua tosi kauan, koska uusi kaupunki sekä suosikki bändini keikka.

Lentokentältä pääsi helposti keskustaan junalla, juna matka kesti noin kaksikymmentä minuuttia. 

Jätettiin aluksi laukut keskustan säilytyslokeroihin, koska hostelliin sai kirjata sisään vasta kello neljä. Lähdettiin kiertämään keskustaa ja kiertelemään kauppoja. Jokainen katu näytti samalta, kaupat vaan vaihtu. Välillä meni sekaisin onko edes ollut tällä kadulla vielä, vaikka olisi ollut hetki sitten. Kenkä kauppoja oli ihailtavan paljon keskustassa. Yövyimme Coco Mama nimisessä hostelissa, joka sijaitsi ihan keskustan kupeessa, erittäin rauhallisella seudulla. Lauantaina kierreltiin kauppakadulla jossa oli pieni muotoinen torimyyjäiset, tuli mieleen ihan Roman road'in katu lontoossa. Siellä oli myytävä ihan kaikke laidasta laitaan. Söin elämäni parhaimman vohvelin, surullista mutta suomessa en ole törmännyt vielä kyseisiin vohveleihin! Käytiin myös ottamassa tekokynnet, tyhmänä myös minä otin vaikka työharjottelu oli kesken. Illan keikkaa varten kaikki piti olla tiptop hyvin. Paikan nimeä en muista mutta samalla torikadulla oli. Erittäin hyvä asikaspalvelu, kynsien laittajat juttelivat paljon sekä olivat erittäin kiinnostuineta suomesta. 

Sieltä suuntasimme takaisin keskustaan valitsemaan kaikista mahdollisista kengistä ne hyvät. Itse päädyin adidaksiin ja siskoni osti roshe runit. 

SOJA'n keikka pidettiin Melkwegissä, erittäin suosittu keikkapaikka. Keikka oli sanoinkuvaamattoman hyvä! Oon jo reilu pari vuotta kuunnellut kyseistä bändiä ja viime syksynä suunnittelin että lähtisin Barceloonaan kattomaan sojaa mutta se menikin vähän sähläykseksi. Nyt mä ne näin ja oon entistä onnellisempi nainen! Se tunne kun voit laulaa mukana, on yksi parhaimmista tunnetiloista. 

Keikan jälkeen lähdettiin vähän randomisti kiertelemään ratikoilla jonka seurauksena eksyttiin itä-amsterdamiin, mielenkiinnosta nähtiin sekin osa kaupunkia. Siellä pysäkillä oli eräs tyttö joka oli menossa Melkwegeniin hiphop/r&n bailuihin ja mentiin sitten osa matkasta samaa matkaa, kunnes jalat väsy ja napattiin riksa jolla ajettiin suoraan paikan päälle. Nää bailut oli ihan jotain hullua, talo täynnä kuumia mulaatteja, mustia, latinoja sekä valkosia. Iloisia ihmisiä, tottakai kourallinen oli niitä itseääntäynnä olevia kakkiaisia mutta niitä on kaikkialla. Siellä niitä oli vaan erittäin vähän joka sai mut hyvälle tuulelle. Ihmiset hymyili, kehu ja moikkas. Jonossa ihmiset keskusteli paljon enemmän toistensa kanssa. Voisin kirjottaa tästä aiheesta novellin.. heheh. Tää oli mulle itselleni aluksi vähän niin sanottu shokki. Koska varsinkin Helsingin baareissa ihmiset on niin vihasen näköisiä, harvemmin oon kohdannut näiden bailujen kaltaisia ihmisiä täällä baareissa. Ymmärrettäväähän se on. Hetkeksi unohdin sen että kohta oon koneessa matkalla takaisin kylmään Suomeen. Me ei tosiaan käyti kirjaimellisesti missään nähtävyys paikoissa, joka omalla tavalla vähän harmittaa, ens kerralla sitten. Mä rakastuin tähän kaupunkiin, niihin ihmisiin siellä! Täydellinen koko paketti. Suosittelen kaikille jotka ei ole vielä päässyt käymään, nyt lippuja varamaan! 

Hinnat oli aika samoissa luokissa Suomen hintojen kanssa, ruoka oli jossain paikoissa halvempaa. Mun hiuksille tarkoitetut hiustuotteet oli puolet halvempia. Harmittaa nyt jälkikäteen kun en ostanut hirveesti hiustuotteita sieltä. 

Tän reissun aikana sain enemmän intoa lähteä maailmalle edes pariksi vuodeksi tekemään töitä, valmistumisen jälkeen. Oltiin siis perjantaista maanantaihi, ihan liian lyhyt aika kyseiselle reissulle. Mulla oli työharjottelu kesken, se oli suurin syy että käytiin vaan nopeasti. 

Sain kuntoutuksen harjottelusta kiitettävän eli K3, voiko olla tyytyväisempi. Ei. 

Samana päivänä kun mun harjottelu loppu, mun polvi sano itsensä hetkeksi irti. Revähti todennäkösesti. Nyt mulla on siinä tukiside ja kepit. Täytyy tarkkailla viikko tai pari että jos se menisi parempaan suuntaan niin ei tarvisi mennä leikkaukseen.

En tosiaan ostanut kun Addut, kangaskassin, sukat, lökärit ja topin sekä kellon ja hiustuotteita.

                            elämäni paras coookie!

see you soon, Iina