Heipparallaan! Lähdettiin torstaina aamulennolla kello kuusi kohti Gatwickin lentokenttää. Latviassa meillä oli välilasku, tunnin sellanen mukavan lyhyt. Menomatkan lento meni hyvin. Saavuttuaan Lontooseen lähdettiin metsästämään matkaa kohti hostellia. Meijän hostelli oli nimeltään Astor Queensway, nukuttiin neljän henkilön dormissa. Hostelli sijaitsi Queenswayllä, lähellä kaikkea. Queenswayltä pääsi helposti siis ihan joka paikkaan metrolla. Huoneemme sijaitsi hostellin viidennessä kerroksessa, joka kerta sellanen 150 porrasta. Ylös oli kiva aina kiivetä etenkin matkalaukkujen kanssa. Meijän huoneessa nukku kaks oikeen mukavaa miestä meijän kanssa ja mietin aluksi että viititäänkö mennä dormiin. Oon ollut siis Amsterdamissa dormissa, mutta tosiaan kannatti mennä. Sä näät, kuulet ja koet enemmän kun oot tekemisissä muiden kanssa. Eikä se hostelli tai hotelli huone oo mikään hengaus paikka. Sä käyt siellä ja nukut, niin ihan se ja sama sitten ketä siellä nukkuu. Meillä oli tuuri ja erittäin mukavat huonetoverit.
Ekana päivänä tosiaan kierrettiin vaan Oxford streettiä ja Queenswaytä. Oxfordilla kaikkien tietämässä Primarkissa oli pakko käydä ja ostaa paljon kaikkea kivaa. Aika monena aamuna käytiin ostamassa lähikaupasta 'meal deal:it' eli kolmella punnalla sait valita joko leivän, wrapin, salaatin ja hedelmäpussin/boxin tai suklaan ja juoman. Suomen makulan leivät jäi nyt kyllä pahasti kakkoseksi valitettavasti. 
Toisena päivänä käytiin ottamassa innoissaan ripsienpidennykset, pettymys oli suuri. Mulle laitettiin tosiaan varmaan kolme hapsua silmään, Lindalle vähän enemmän. Hapsuilla meinaan niitä mitä saa ostettua Sokoksilta ja osaan itekkin liimata siistimmin kuin tää salongissa oleva nainen. Mitä voit odottaa jos maksaa 15 puntaa. Ripsien laiton jälkeen suunnattiin kohti Brixtonia, jonne olisin voinut jäädä. Tehtiin aivan tuntemattomia kävelyreittejä pitkin pikku katuja, oli ihana nähdä muutakin kun ne turistien valoittamat kadut. Kiertelyn jälkeen metroaseman vierestä avautui aivan oma maailma. Meille jotka ollaan totuttu hiljaisiin pikku kahviloihin, mikä oli parempaa kun istahtaa pieneen kahvilaan. Kahvilaan jossa vallitseen lämpö ja iloisuus, kahvila jossa soi ainoastaan Bob Marleyin biisit. Kahvila jossa oon syönyt parhaimman minttusuklaa jäätelön. Rakastuin. Tästä suunnattiin tutustumaan viereisiin pieniin katuihin. Päädyttiin loppujen lopuksi kauppahallien läpi pitkälle kauppakadulle. Kadulle jossa oli valehtelematta kymmeniä afrohiuksille suunnattuja kauppoja. Olin aivan innoissaan kun tosiaan meillä on muutama tossa Hakiksen ja Sörkän kulmassa. Ostin yhden liikkeen kolme viimeistä rasvaa. Rasvat siis pitää hiukseni kiharana, kyseistä rasvaa ei myydä Suomessa.
Joka ikinen ilta mietittiin että tänään vois lähtee ulos ja kattoa Lontoon yöelämää. Ei siinä kyllä jaksanu kun kävelet aamusta iltamyöhään. Usein myös mietittiin että rentouduttaisi vaan ilta hostellin huoneessa. Kuitenkin joko mentiin iltakävelylle tai syömään ulos. Eihän me kuitenkaan oltu kun neljä yötä, se oli erittäin lyhyt aika. Käytiin toisena iltana Persialaisessa ravintolassa syömässä, ruoka ei oikein vakuuttanut kumpaakaan. Sekä tilattiin aivan jotain muuta lisuketta mitä saatiin elikkä ravintola oli aivan 2/5. Kolmantena päivänä suunnattiin Camden townille jossa käytiin muutamassa kaupassa, sekä löydettiin ihan kulman takaa aivan ihanat ruokamarkkinat. Kojuja oli siis valehtelmatta korkeintaan 50, ruokalajeja oli eri puolilta maailmaa. Me nappastiin päivälliseksi Perulaista ruokaa joka oli taivaallisen hyvää sekä tottakai jälkiruuaksi täytetty lettu. Ihaninta oli se että kyseisessä paikassa, kojujen pitäjät antoivat maistaa haarukan päähän esimekiksi pienen palan lihaa. Camden townilta suunnattiin takaisin Oxfordille etsimään mulle illaksi vaatteita. Mutta katutanssijat vetivät meijän huomion liian pitkäksi aikaa puoleensa, joten kerettiin juosta yhteen liikkeeseen josta ei löytynyt mitään. Käytiin myös Westfieldissä, mutta se oli hiukan muuttunut viime näkemästä. Mentiin illalla vaan rentoutumaan hostellille. Viimeisenä kokonaisena päivänä otettiin aluksi ihan rennosti hostelilla koska päätettiin viimeisenä iltana lähteä ulos, oli sitten jalat puhki tai ei. Käytiin kävelylle vieressä olevassa Hyde Parkissa ja muutamassa kaupassa, löysin loppujen lopuksi itselleni jotain kivaa päälle. Käytiin viimeisenä päivänä kiertämässä Big Benit ja London Bridget. Illalla suunnattiin sitten hostelille laittautumaan ja suunnattiin ulos viettäämään viimeistä iltaa. Muutaman tunnin yöunien jälkeen lähdettiin aamupalle ja ostamaan vielä viimeiset jutut ennenkun matka kohti lentokenttää alkoi
Mentiin Victorian asemalta junalla Gatwickin lentokentälle, kentälle saavuttuamme meille kerrottiin koneemme lähtevän vasta kello yhdeksän jälkeen. Eli lentomme olisi myöhässä reilu kolme tuntia. Hengaillu kentällä oli erittäin puuduttavaa, samalla hauskaa koska oli mahtava matkaseura. Kuitenkin odotushuoneessa istuttiin reilu neljäkymmentäviisi minuuttia, lähdimme kohti Helsinkiä vasta kymmenen jälkeen. Ihmiset oli erittäin vihasia ja stressaantuneita. Silloin mua alkoi masentamaan koska tuntui että sain neljän päivän aikana hymyileviä katseita vuosiin.
Ihmiset muistakaa hymyillä, me hymyillään täällä pohjoisessa aivan liian vähän. Aivan liian vähän!
Kuvasin paljon Go prolla, josta kehittelen videon sekä ostin ennen matkaa Iphone 6 niin sillä.
Tässä on vasta pieni osa kuvista, palataan ens kertaan! pus
Tässä on vasta pieni osa kuvista, palataan ens kertaan! pus
.
