Parempi myöhään kun ei milloinkaan!

Reilu kolme vuotta sitten alotin opiskelut lähihoitajaksi, aluksi mua niinkuin todennäkösesti monia muitakin jännitti se ensimmäinen päivä. Muistan mun ensimmäisen päivän vähän niinkuin eilisen, koska olin samalla erittäin jännittynyt että innoissaan. Aluksi muistan kuinka tutkin ihmisiä ja mietin mielessäni mitäköhän tästäkin tulee. Jälkeenpäin ajattelen että mitenköhän pinnallinen olin silloin kun ajattelin millaisia luokkalaisia mulla on niiden ulkonäön perusteella. Joka tapauksessa, mä löydän usein ryhmästä jonkun ihmisen joka vaikuttaa mukavalta heti alkuunsa tai enemmän sellanen kenen kanssa mä voisin tulla hyvin juttuun. Kuitenkin tää henkilö oli sinä päivänä Tiffany, meijän luokka ryhmitty tosi nopeesti moniin pieniin porukoihin meillä oli aluksi vaan me kaks jonka jälkeen meijän "jengiin" tuli yks lisää. Hhaha kuulostaa kun ois kyseessä ylä-aste. Mutta näin se vaan meni. Ei meillä ollut koskaan mitään sellasta että ollaan koko luokka yhessä jossain. Vaikka mä oon aina ollut sellanen puhuva persoona että tuun kaikken kanssa toimeen jotka tulevat mun kanssa toimeen.
Kuitenkin toinen päivä kesäkuuta meijän koulusta valmistu noin reilu sata lähihoitajaa ja yksi näistä oli ystäväni Tiffany. Meillä on ollut mahtavat ajat koulussa kaikista huolimatta en ois voinut parempaa kolmee vuotta koulussani viettää! Onnea vielä näin parin viikon jälkeen, oot reipas mimmi. Mun omat opiskelut jatkuu syksyllä keskeytyksien takia, mutta mihinköhän tässä on kiire. Ei minnekkään. Otin paljon kuvia tifusta ja hänen valmistujais juhlista. Hyvä sää, hyvää ruokaa ja naurua mitä muuta olisi tarvinnut pyytää, ei mitään. Nauttikaamme siis!

Graduation

Sää on sallinnut niin hyvin koko mun Turku reissun ajan, eilen kuitenkin liiallisen hyvän sään hehkutuksen jälkeen tuli vettä niin hitosti alas. Perjantaina tultiin Turkuun, lähtö venyi helsingin päädystä niinkuin joka ikinen kerta. Kuitenkin oltiin joskus siinä kuuden jälkeen turussa päin. Illalla suunnattiin siskoni kanssa Blanko nimiseen ravintola/baariin kuuntelemaan Reino Nordinia, ensimmäistä kertaa olin kuuntelemassa Reinoa ja keikka oli kaiken puolin täydellinen. Paitsi yhtä asiaa en ole koskaan ymmärtänyt turkulaisista, minkä takia pidetään takkeja päällä baarissa? Olihan siellä muutama naulakko mistä olisi voinut kuka vaan nappasta takin mukaan ja lähteä. Sekä oon kans huomannut että turussa olessani baareissa tunnen oloni aina ulkopuoliseksi, ihmiset on ihme porukoissa istumassa tai tanssimassa eikä siihen sitten pahemmin mennä väliin juttelemaan tai edes tehdä tuttavuutta. Näin mä olen tähän mennessä kokenut ja kuullut myös muiltakin itse turkulaisilta mutta en tiedä sitten miten jotkut asian näkevät, itse en vain oikein ymmärrä.
Keikka kesti yllättävän kauan jonka jälkeen suunnattiin vain ystävän luokse yöksi. Lauantai aamulla oli liian aikasin herätys josta suunnattiin laittautumisen jälkeen Mikaelin kirkkoon ystäväni Maman lakitus juhlaan. Kirkko tilaisuuden jälkeen otin Mamasta muutamat yksittäiskuvat jonka jälkeen suunnattiin Maman luo syömään ja juhlimaan. Illalla päätettiin lähteä käymään kummitätini luona Rymättylässä joka oli hyvä päätös, en olisi muutenkaan jaksanut toista iltaa putkeen ulkona olemista niin ajattelin että hyvä lähteä hiukan hengähtämään luonnon keskelle. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa sukulaisia, rakastan yli kaiken kyseistä aluetta. Sunnuntaina käytiin moikkaamassa mun enoa ja tultiin jatkamaan Maman yo-juhlia. Tänään eli maanantaina tultiin takas kotiin, kokonaisuudessa ollut onnistunut viikonloppua ja huomenna saa Tiffany lakin päähän sieltä kuvia sitten muutaman päivän päästä.