2015/06/15

Parempi myöhään kun ei milloinkaan!

Reilu kolme vuotta sitten alotin opiskelut lähihoitajaksi, aluksi mua niinkuin todennäkösesti monia muitakin jännitti se ensimmäinen päivä. Muistan mun ensimmäisen päivän vähän niinkuin eilisen, koska olin samalla erittäin jännittynyt että innoissaan. Aluksi muistan kuinka tutkin ihmisiä ja mietin mielessäni mitäköhän tästäkin tulee. Jälkeenpäin ajattelen että mitenköhän pinnallinen olin silloin kun ajattelin millaisia luokkalaisia mulla on niiden ulkonäön perusteella. Joka tapauksessa, mä löydän usein ryhmästä jonkun ihmisen joka vaikuttaa mukavalta heti alkuunsa tai enemmän sellanen kenen kanssa mä voisin tulla hyvin juttuun. Kuitenkin tää henkilö oli sinä päivänä Tiffany, meijän luokka ryhmitty tosi nopeesti moniin pieniin porukoihin meillä oli aluksi vaan me kaks jonka jälkeen meijän "jengiin" tuli yks lisää. Hhaha kuulostaa kun ois kyseessä ylä-aste. Mutta näin se vaan meni. Ei meillä ollut koskaan mitään sellasta että ollaan koko luokka yhessä jossain. Vaikka mä oon aina ollut sellanen puhuva persoona että tuun kaikken kanssa toimeen jotka tulevat mun kanssa toimeen.
Kuitenkin toinen päivä kesäkuuta meijän koulusta valmistu noin reilu sata lähihoitajaa ja yksi näistä oli ystäväni Tiffany. Meillä on ollut mahtavat ajat koulussa kaikista huolimatta en ois voinut parempaa kolmee vuotta koulussani viettää! Onnea vielä näin parin viikon jälkeen, oot reipas mimmi. Mun omat opiskelut jatkuu syksyllä keskeytyksien takia, mutta mihinköhän tässä on kiire. Ei minnekkään. Otin paljon kuvia tifusta ja hänen valmistujais juhlista. Hyvä sää, hyvää ruokaa ja naurua mitä muuta olisi tarvinnut pyytää, ei mitään. Nauttikaamme siis!























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti