Jälleen kerran on kulunut pieni tovi viime kerrasta, postaan aina silloin kun on sellainen fiilis. Tosi usein kirjoitan nää postaukset valmiiksi muistiin ja liitän jälkeenpäin vasta kuvat. Istutaanpas nyt alas ja otetaan kuppi vihreetä teetä. Mikä sen parempaa, ripaus hunajaa ja aletaan miettimään asioita. Rakastan juoda vihreetä teetä tulikuumana, se on silloin parasta. Jonka jälkeen poltan kieleni tottakai. Mietin samalla tätä päivää, huomista sekä tulevaisuutta. Usein mietin millon musta tulee suomalainen. Millon voin vaan sanoa ihmiselle että mä olen suomalainen. Vai voinko sanoa koskaan?
Joka kerta toistan itseäni kerta toisensa jälkeen kymmeniä kertoja, joskus selitän lyhyemmin joskus pidemmän kautta. Miten määritellään suomalaisuus. Joudun usein selittämään monesti miksi puhun näin hyvin suomea. Jos vain sanon että olen syntynyt 20 vuotta sitten Turussa. Ihmisille, etenkin vanhemmille ihmisille on vaikea ymmärtää että tummaihoinenkin voi olla suomalainen. Ei vältämättä ole kyse edes aina vanhemmasta ihmisestä, kohtaan usein myös nuorempiakin jotka ei käsitä tätä asiaa.
Olen kuitenkin iloinen sekä ylpeä isäni juurista, ruskeasta ihonväristä. Iloinen kiharista hiuksistani, isosta hymystä.
Mikä on kantasuomalainen, miten sekin määritellään? Oonko minä kantasuomalainen? Hassu ajatella että oon asunut täällä kokoikäni, puhun äidinkielenä Suomea mutta en koe olevani kantasuomalainen. Vaikka puolet minusta on Keniasta.
Miksi mulle puhutaan englantia jos vastaan kysymyksiin suomeksi? .
Miksi ihmiset jotka ovat muuttaneet Suomeen monia vuosia sitten, kävelee edelleen maahanmuuttaja lappu otsassa. Missä vaiheessa maahanmuuttajasta tulee suomalainen?
Missä vaiheessa tummaihoisia on paljon Suomessa? Ei vielä, ihmiset ei todellakaan vielä. Mua ärsyttää niin paljon valittavat ihmiset jotka haluisivat "mutakuonot" pois täältä. Herätys nyt. Mä en löydä itselleni esimerkiksi meikkejä tai hiustuotteita perus kaupoista, mistä naapurin Maija voi ostaa aina. Se että satsaan enemmän kosmetiikkaan rahaa ja ostan laadukkaampaa tavaraa. Kuitenkin siinä vaiheessa kun löydän omalle ihonvärille meikkejä tai edes hiustuotteita normi kaupoista voin sanoa että nyt ollaan edistytty.
Musta tuntuu että siihen on kokoajan entistä pidempi matka.
Luen päivittäin sosiaalisesta mediasta 'mitä ne mutiaiset on taas tehnyt'.
Surullista on se jos kyseinen artikkeli ei ole totta tai sitä on liioteltu aivan liikaa. Kyseiset artikkelit nostaa aina hirveästi vihapuhetta jonka myötä ollaan taas askel kauempana etenemisestä. Minä myös joudun kärsimään siitä, mitä tyhmää ne muut on tehnyt.
Usein ennakkoluulot ovat korkeimmillaan juuri sellaisille ihmisille tai perheille, joissa ei olla oltu tekemisissä muun uskonnon tai erimaalaisten kanssa. Pelätään tutustua tai ottaa kontaktia niin sanotusti tuntemattomaan. Media kertoo vain ja ainoastaan ne negatiiviset puolet. Monesti olet kuullut jotain positiivista esimerkiksi eri uskonnoista tai maahanmuuttajataustaisista ihmisistä? Mä itse olen ehkä muutaman kerran. Medialla tarkoitan nyt suurimmaksi osaksi uutisia, Ylen tai Mtv3:sta. Uutisten myötä meille tänne ihmisille joilla ei oo mitään kontaktia mihinkään 'tuntemattomaan', meille jää sellainen kuva mitä uutiset näyttää. Millainen kuva jää niiden ihmisten mieleen maailmasta jos uskotaan kaikki mitä mediassa pyörii? Erittäin suppea.
Tää surettaa mua erittäin paljon.
Ensi kerralla palataan taas Lontoon kaduille, ensi kertaan pus!
