Mulla alko viime viikon maanantaina uusi työharjottelu paikka, kehitysvammaisten ryhmäkodissa. Aluksi mietin että miten pääseen siihen ihan uuteen maailmaan mukaan. Vaikka olin ollut vasta muutaman päivän. Pikku hiljaa ajattelin että pakko vaan alkaa tekemään itsenäisemmin töitä vaikka oli ensimmäin viikko vasta takana. Kuitenkin tänään tajusin sen miten mahtavaa tehdä tollaisessa paikassa töitä. Nyt voin sanoa että oon päässyt paljon paremmin mukaan päivärytmiin. Oon iloinen. Tajusin myös sen tänään että tää on se työ mitä haluan tehdä. Enkä kadu päiväkään että hain tuohon kouluun joskus. Tää koulutus saa mua motivoimaan pysymään positiiviempana, pienetkin asiat työpaikalla saa mut helposti hyvälle tuulelle. Sit on kans pieniäkin asioita jotka saattaa mietityttää pitkän aikaa.
Nyt sen ymmärtää parhaiten kun omalle kohdalle osuu tää työmaailmassa säästäminen. Tosi ärsyttävää kun viimeinen asia mistä pitäis säästää on hoitoalan paikat. Ryhmäkodit, sairaalat jne. Ihan naurettavaa.
Lähdin perjantaina käymään lohjalla Ennan luona, suunnittelemaan tammikuussa tulevia häitä. Saatiin tosi hyvin suunniteltua ja vitsit käytiin kans syömässä niiin hyvässä intialaisessa ravintolassa. Ihan huippu, en muista nimeä mutta kai se lohjan ainut intilainen on.








Nyt sen ymmärtää parhaiten kun omalle kohdalle osuu tää työmaailmassa säästäminen. Tosi ärsyttävää kun viimeinen asia mistä pitäis säästää on hoitoalan paikat. Ryhmäkodit, sairaalat jne. Ihan naurettavaa.
Lähdin perjantaina käymään lohjalla Ennan luona, suunnittelemaan tammikuussa tulevia häitä. Saatiin tosi hyvin suunniteltua ja vitsit käytiin kans syömässä niiin hyvässä intialaisessa ravintolassa. Ihan huippu, en muista nimeä mutta kai se lohjan ainut intilainen on.








see y soon; Iina









Ei kommentteja:
Lähetä kommentti