Sitä kun taas miettii niin loppupeleissä päivät menee nopeemmin kun on koulua ja töitä yms. Odotan tällä hetkellä eniten sitä että saisin tuolta koulusta paperit ja voin lähtee joko jatko opiskelemaan tai sitten tekemään töitä ulkomaille.
Haluisin tällähetkellä kouluttautua toimintaterapeutiksi, se olisi jotenkin kiinnostavin juttu tällähetkellä. En tosin tiedä mahtaako se muuttua tän seuraavan vuoden aikana.
Pienenä ajattelin kohdatasseni päivittäin rasistisia juttuja, ajattelin ehkä tulevaisuudessa nää ihmiset on sujut mun kanssa sekä mun ihonvärin kanssa.(tottakai se vaikuttaa asiaan että oon asunut paikkakunnilla missä olen ollut ainut musta.) Mutta miksei musta vieläkään tunnu että ollaan sujut?Muutosta on tulossa, mutta töitä on vielä tuhannesti tehtävänä tän asian suhteen. Ennakkoluuloja kuulukin olla, mut ei liikaa. Ja niistä kuuluu ottaa selvää jollei tiedä. En myöskään tiedä haluanko kasvattaa lapsiani täällä, ilmainen peruskoulu, jokseenkin ilmainen terveydenhuolto.. Mutta mun mielestä se ei kata sitä että on niin hehkuttavan hyvä maa asua. Joka paikassa on enemmän tai vähemmän vaarallista, tottakai on rauhallisempi maita missä on turvallisempi olla. Tärkeintä mulle kuitenkin on se että mä viihdyn siellä, positiivisempi ja lämpimämpiä ihmisiä. Sellaisessa yhteisössä mä haluaisin asua ja kasvattaa tulevaisuudessa lapseni. Siinä voi mennä vaikka kymmenen vuotta että löydän sen oikean paikan mihin haluan asettua ja hymyillä.
Mua ei tällähetkellä pidätä mikään miksen voisi lähteä (valmistumiseni jälkeen) katsomaan uutta maata, kulttuuria sekä uusia ihmisiä. Tottakai jokaisessa maassa tulee niitä omia ristiriitoja itsensä kanssa mutta sehän kuuluu elämään. Tällähetkellä niitä kysymyksiä tulee liikaa päähän, joihon saan harvoin mitään vastauksia.
Olen puhunut, nyt muutama kuva loppuun sieltä sun täältä.
Pienenä ajattelin kohdatasseni päivittäin rasistisia juttuja, ajattelin ehkä tulevaisuudessa nää ihmiset on sujut mun kanssa sekä mun ihonvärin kanssa.(tottakai se vaikuttaa asiaan että oon asunut paikkakunnilla missä olen ollut ainut musta.) Mutta miksei musta vieläkään tunnu että ollaan sujut?Muutosta on tulossa, mutta töitä on vielä tuhannesti tehtävänä tän asian suhteen. Ennakkoluuloja kuulukin olla, mut ei liikaa. Ja niistä kuuluu ottaa selvää jollei tiedä. En myöskään tiedä haluanko kasvattaa lapsiani täällä, ilmainen peruskoulu, jokseenkin ilmainen terveydenhuolto.. Mutta mun mielestä se ei kata sitä että on niin hehkuttavan hyvä maa asua. Joka paikassa on enemmän tai vähemmän vaarallista, tottakai on rauhallisempi maita missä on turvallisempi olla. Tärkeintä mulle kuitenkin on se että mä viihdyn siellä, positiivisempi ja lämpimämpiä ihmisiä. Sellaisessa yhteisössä mä haluaisin asua ja kasvattaa tulevaisuudessa lapseni. Siinä voi mennä vaikka kymmenen vuotta että löydän sen oikean paikan mihin haluan asettua ja hymyillä.
Mua ei tällähetkellä pidätä mikään miksen voisi lähteä (valmistumiseni jälkeen) katsomaan uutta maata, kulttuuria sekä uusia ihmisiä. Tottakai jokaisessa maassa tulee niitä omia ristiriitoja itsensä kanssa mutta sehän kuuluu elämään. Tällähetkellä niitä kysymyksiä tulee liikaa päähän, joihon saan harvoin mitään vastauksia.
Olen puhunut, nyt muutama kuva loppuun sieltä sun täältä.
next time; iina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti