Nuorempana mietin itse aina että tummaihoinen ei vaan voi olla suomalainen. Joka kerta kun tapasin uuden mulaattitytön tai pojan ja hän sanoi mulle että on kotoisin Suomesta, se ei vain ollut mahdollista. Tumma tyttö ja suomalainen, eihän se ole vain mahdollista. Miksi ei?
Miksi se ei ollut mahdollista/hyväksyttävää vuonna 2006 eikä myöskään vuonna 2016. Hoen itselleni aina että olemme Suomessa vaan niin jäljessä tässä asiassa. Meillä on täällä niin vähän sukupolvia että tämä on niin ajankohtainen asia.
Työpaikan saanti rajottuu heti siihen minkä värinen olet tai siihen että jos sinulla on huivi. Miten voi vain olla mahdollista.
Hassua ja samalla ahdistavaa, ärsyttävää sekä outoa miten pikkulapset tuijottaa mua. Eikä edes aina vain pikkulapset myöskin aikuiset ihmiset. Oon kiertänyt pieniä kaupunkeja Suomessa että tuntuu siltä kun olisi joku nähtävyys (jossain pienemmällä paikkakunnalla). Ihmisten tuijotus täällä ei tunnu siltä että he vain katsovat ja ovat kiinnostuneita. Heidän katseensa on tuomitseva ja mielessä on varmasti paljon ajatuksia sekä kysymyksiä. Miten, millä ja milloin tulin tänne. Puhunkohan Suomea, teenköhän töitä. Se sama kysely rumba joka i k i n e n kerta.
Mullahan ei olisi velvollisuutta kertoa kenellekkään yhtään mitään, mutta miksi ei.
Kaverit monista monista maista on rikastuttanut mua. Se että oon saanut sen mahdollisuuden tutustua ihmisiin joiden juuret on muualta kun Suomesta on mahtava.
M i k s i ihmisistä ei puhuta ihmisinä. Ihmisistä puhutaan niiden ihonvärin, uskonnon tai muuten vaan ulkonäön perusteella.
M i k s i me ei rohkeasti mennä, tutustuta ja oteta selvää uudesta tuntemattomasta asiata.
M i k s i me ei poistuta mukavuusalueelta, jonka sijasta uskotaan kaikki mitä mediassa sanotaan.
M i k s i suomalainen nainen on blodi eloevena nainen, miksei suomalaisella naisella voi olla huivia tai olla tummaihoinen.
Kuitenkin puhun aina blogissani omasta kannastani, kokemuksistani sekä omasta elämästäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti